52. Carailua

Nyt oon sitten vihdoinkin päässyt kunnolla kokeilemaan Caraa ja käytiin lauantaina valmennuksessakin! Postauksesta tulee luultavasti aika pitkä, joten toivotaan että joku jaksaa lukea. :D

Lauantaina menin tallille siis vähän vaille kahdeksan ja alettiin laittamaan ponia kuntoon. Joskus varttia yli pääsin sitten kentälle ja kävelin siinä alkukäynnit. Kerkesin ottamaan ohjia vähän käteen ja tekemään pari ympyrää, mutta muut alkuverkat vähän jäi, kun valmentaja jo tuli. Alkuun menin vaan pääty-ympyrällä, Erika (eli siis valmentaja) kertoi hyviä vinkkejä, mitä Caralla kannattaa tehdä ja miten sitä ratsastetaan. Cara oli alkuun aika jännittynyt ja itsellänikin oli ongelmia, mutta onneksi alkoi kuitenkin sitten sujumaan. Ravissa poni oli melko reipas ja ravi kun menee helposti tahdittomaksi, niin sai sitten pidätellä aika paljon. Huomasin sitten yhdessä vaiheessa, että sehän toimii hyvin istunnalla ja pidätteeksi riittää jo pelkästään vatsalihasten jännittäminen. Aiemmin en oikeastaan ole istunnalla juurikaan ratsastanut, kun ridakoulussa sitä vähemmän opetetaan (enkä siis ole oppinutkaan), joten kiva Caralla sitten kokeilla. Ympyrällä tehtiin pari nostoa ja vähän laukkaa, jossa alkoi loppua kohden toimia jo paremmin.



Välikäyntien jälkeen Erika kehitti tehtävän, jossa menin rata poikkisuuntaan leikkaata ja vaihoin joka kerralla suuntaa ja lyhyillä sivuilla voltit. Aluksi käynnissä, jotta sain hyvin suoristettua keskelle. Kun käynnissä onnistui joten kuten, otettiin sitten ravissa. Oli vähän enemmän vaikeuksia mennä ravissa täysin suoraan, kun jäi aina painamaan jompaan kumpaan suuntaan. Vasemmalta tuleminen oli paljon helpompaa, mutta lopussa sain pari onnistunutta pätkää oikealtakin. Volteilla olisin voinut taivuttaa enemmän ja muutenkin ratsastaa rohkeammin. Jäin Caran kanssa varomaan aika paljon, vaikka kyllä tuntu ihan kun olisin heilunut tuolla paljonkin. Siihen lisättiin vielä keskeltä sitten voltit aina vasemmalle tai oikealle. Tässä tehtävässä oli vaikeampi suoristaa, mutta onneksi sekin onnistui loppujen lopuksi!

Sitten siirryin pääty-ympyrälle ja otettiin laukkaa. Nostoissa oli itselläni suuri ongelma (ei ole oikeastaan koskaan ollut vahvuuksiani), mutta myöhemmin tehtiin nostoja, jolloin nekin alkoivat sujumaan. Laukassa Cara oli taas tosi innokas, joten paljon puolipidätteitä istunnalla ja ulko-ohjalla, niin alkoi toimimaan jo paremmin! Jälleen huomasin videolta, että olisin vain voinut taivuttaa reilusti enemmän. Tähän lisättiin vähän pienempi ympyrä siitä avoimen puoliskon keskeltä. Vähän painoi ulos, mutta oli kuitenkin kiva. Lopuksi vielä vähän nostoja, jotka onnistui tosi hyvin! Niistä tuli ihmeen siistejä (joka osin johtui siitä, että poni ennakoi jonkin verran, mutta kuitenkin). Raviin siirtymisissä alkoi välillä menemään vähän peitsiä, kun jäin vahingossa pidättämään likaa, mutta tuli kuitenkin pari tosi onnistunutta siirtymistä ja tuli takajalatkin hyvin mukaan!

otettiin silveristäkin lauantaina vähän kuvia, joten päätin nyt kuvien puutteessa julkasta näitäkin ! :)

onko tää normaalia ?!

Eilen menin sitten ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja meni odotettua paremmin. Tein lähinnä vaan ympyrätyöskentelyä, tutustuin poniin. Tällä kertaa se oli täysin erilainen, pikemminkin laiskan kuin reippaan puoleinen. Sitä oli kuitenkin paljon kivempi työstää, kun oli rauhallisempi ja tuli oikein kivoja pätkiä. Cara on ihana heti, kun sen saa toimimaan. Voi vaan istua selässä ja muistaa pitää käden tasaisena. Välillä ravi meni vähän kiireiseksi, mutta ulko-ohjan pidätteillä korjaantui. Puoli välin jälkeen alkoi pikkasen ripottelemaan, mutta ei onneksi pahemmin haitannut ratsastusta. Siinä välissä kuitenkin itseltäni keskittyminen herpaantui ja turhauduin, kun en keksinyt mitään tehtävää. Meni paremmin heti, kun sain itseni keskittymään taas täysillä poniin ja ratsastukseen. Heti kun itselläni oli ongelmia keskittymisessä, poni peilasi minua. Todella hyvä poni opettamaan itsellekin asioita! Olin tyytyväinen ratsastukseen ja odotan innolla lauantaita kun pääsen taas ponin selkään! :)