Luukku 2 | Tärkeimmät hevoset

Runsaat viisi vuotta hevoset ovat olleet elämässäni suuressa asemassa, milloin kukakin. Tähän postaukseen ajattelin sisällyttää lyhyet katkelmat hevosista/poneista, jotka joskus/vieläkin merkitsevät minulle paljon.

Iines

Harvalle on varmaan jäänyt epäselväksi, kuka Iines - oikealta nimeltään Pamjat - on. Tuo herttainen pyöreämpi eestinratsuponitamma oli ensimmäinen hoitoponini, joka astui kuvioihin 2010. Kaksi ja puoli vuotta kerkesin kokea sen kanssa paljon. Tavallista hoitokokemusta kertyi paljon, opin perustaidot hevosen käsittelystä. Iines ei edes ollut niitä kaikkein helpoimpia, enkä minä kovin iso vielä alkutaipaleella. Iines oppi vähitellen tuntemaan minut ja minä sen. Voin rehellisesti sanoa, että tämä poni oli ja tulee aina olemaan se tärkein. Miss you still too much.

Sara

Sarasta en ole maininnut blogin puolella juuri lainkaan. Yksi vaivainen kuva esittelysivulla. Tämä hevonen ansaitsisi kuitenkin paljon suuremman maininnan, koska se on yksi niistä harvoista hevosista, jotka todella ovat jääneet mieleen. Vaikka kerkesin ratsastaa sillä vain pari kertaa ja viettää sen kanssa aivan liian vähän aikaa yhden leirin aikana, se on minulle silti tärkeä. Sara asui siis Perniön Ponitallilla kai yhden vuoden, minkä jälkeen se myytiin jonnekin eteenpäin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä hevosista, kellä ratsastin. Yksi niistä hevosista, jonka kanssa koin onnistumisen ja ilon tunteita.

Dixie

Dixie on hevonen, jota varmaankaan kukaan ei olisi uskonut näkevänsä tässä postauksessa. Dixie oli kuitenkin toinen hevonen, joka mulla tuli mieleen tätä postausta suunnitellessa, eikä sitä olisi missään nimessä voinut jättää pois. Iso ja ilkeä ovat varmasti sanat, jotka Dixien tunteneilla henkilöillä tulee mieleen. Sitähän se kai oli, mutta juuri nämä piirteet saivat minut rakastumaan siihen. Dixie oli myös kaikkea muuta - se oli hellyyttävä ja mun mielestä täysin väärinymmärretty otus. Olisin Iineksen jälkeen tahtonut alkaa hoitaa tätä, mutta valitettavasti Dixiekin lopetettiin pitkään kestäneen jalkavaivan takia. En kerennyt sillä edes ratsastamaan.

Romeo

Yllä olevan nimen näkeminen tuskin oli yllätys. Romeo, 139 senttinen äärettömän suloinen risteytysponi, oli kolmas vuokrahevoseni. Vuokrasin Romeota suunnilleen puoli vuotta, kunnes se myytiin uuteen kotiin Jyväskylään. Tiesin kyllä, ettei myyntihevosiin saisi kiintyä, muttei sille mitään voi. Se vaan oli yksinkertaisesti paras. Se opetti mulle paljon ja minä opetin sille paljon. Jonkin aikaa olin ainoa, joka sillä ratsasti, silloin kun muut eivät pystyneet/uskaltaneet/jaksaneet. Vähitellen opimme luottamaan toisiimme ja loppujen lopuksi se olisi antanut mun tehdä ihan mitä vain. Arasta, hermoheikosta ponista kasvoi vähitellen luottavainen, kaikkien rakastama osaava ratsu.

Fasut

"Fasut" tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä lukee. Kahta hevosta, joiden molempien nimi oli sattumalta Fasu. Niin sanottu "Fasu ykkönen" oli ensimmäinen vuokrahevoseni. Uutuuden huumassa ihastuin tähänkin hevoseen, vaikka jälkikäteen ajateltuna se ei todellakaan ollut siitä kaikkein rakastettavimmasta päästä. Ilman mainintaa ei sitä kuitenkaan olisi voinut jättää! "Fasu kakkonen" oli vuokrahevosenani vuoden 2012 marraskuusta vuoden 2013 maaliskuuhun. Tämä Fasu oli ori, ensimmäinen ori, jolla ratsastin. Varmasti hienoin hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut! Se oli upea, mutta valitettavasti meidän tarina päättyi, kun sekin myytiin.

Silver

Tämäkään tanakka connemaranponi tuskin on jäänyt tuntemattomaksi. Kyseessä on siis (ainakin vielä) nykyinen hoitoponini, jonka kanssa on tullut kuluneeksi suurin piirtein vuosi. Oikeastaan en edes pidä Silveristä, koska se tuntui vain jotenkin ylimääräiseltä tunkiessaan Iineksen tilalle. Kaikesta tästä riippumatta en voi kieltää sitä tosiasiaa, että se on opettanut mulle paljon. Ratsastustaitoja enimmäkseen, kokemuksia. Ja olis ollut outoa jättää se tästä postauksesta pois. :D

Dresman

Dresman on nyt uusin tuttavuus. Vasta toisen ratsastuskerran jälkeen olin päättänyt, että tykkäsin siitä. Ja tykkään edelleen. Dresmanista tuli suosikkihevoseni Dominikin, upean lipizzaruunan, jälkeen ja se on yksi niistä harvoista, joita oikeasti voisin jopa toivoa tunneille. Siinä on sopivasti haastetta ja potentiaalia. Toivottavasti pääsen tämän upean otuksen kanssa kokemaan vielä paljon!