Apinanraivolla eteenpäin

Otsikko kuvaa varsin hyvin eilistä ratsastusta Bonolla. Se on tosiaan tunnettu hitaudestaan, mutta kun sen saa eteen niin se on kyllä ihan super! Siihen kyllä vaaditaankin sitten jo vähän enemmän kuin pari maiskautusta ja pehmeä pohje.

Alkutunnin lönköttelin ohja pitkänä ja kädet ihan paikallaan. Yritin pitää mun istunnan mahdollisimman passiivisena, koska satun välillä vähän yliratsastamaan nimenomaan istunnalla, ja Bonohan jäkittää siitä sitten vaan enemmän. Tehtävänä meillä oli aluksi vaan mennä uraa pitkin ja suoristaa ulkoa ja voltit lyhyiden sivujen ja pitkän sivun keskelle. Jossain vaiheessa turhauduin itseeni ja hevoseen ihan totaalisesti, kun olin todennut, että tästä ei tule yhtään mitään. Niinpä keräsin itseni ja hevoseni, pari raipaniskua ja tattadaa - se oli ihan kuin eri hevonen. Että mä rakastan näitä ihmeitä, joita ton kanssa sillon tällön sattuu! Siitä tulee yhtäkkiä varsin mukavasti eteenpäin pyrkivä ja jopa melkein ryhdikäs hevonen, minkä jälkeen voi alkaa keskittymään todellisiin ongelmiin, kuten suoruuteen.

Bono on melko toispuoleinen, joten sain paljon olla muistuttamassa sitä aina oikealta. Opettaja neuvoi tosiaan ihan yksinkertaisesti vain ulko-ohjan pidätteitä ja "etsimään sellaisen oman kuopan jalalle sieltä kyljestä", ja nämä ohjeet tosiaan auttoivatkin. Välillä se jäi roikkumaan pahasti ulko-ohjaan, jolloin siihen tarvitsi ryhdikkyyttä. Laukassa vasempaan kierrokseen Bono liikkui ihan superkivasti, oli kyllä aika magee tunne päästä istumaan sen hevosen selässä rauhassa, eteenpäin ajamatta ja keskittyä ainoastaan tiehen ja taivutukseen. Se laukkasi koko sen ajan ilman muistutuksia, mikä oli varsin hyvä juttu. Bonossa onkin usein se hyvä puoli, että kun sä sen kerran saat liikkumaan (siis tietyssä askellajissa), niin se jatkaa sitä pitkään. Vaivan arvoista puuhaa siis!

Ravi laukkojen jälkeen oli myös tosi mageeta ja itse asiassa sain jopa rauhoitella sitä takaisin "normaaliin raviin". Oikeaan kierrokseen en saanut heppaa yhtä hyvin käyntiin, mutta ei sitä silti raipattaa tarvinnut. Laukkasimme siis tutuilla ja turvallisilla ympyröillä, ehkä enemmän ajatellen niitä "kahdeksankulmioiksi", eli periaatteessa ympyrällä suoristettiin aina joka ilmansuunnan mukaan. Lopputunnista tehtiin vielä muutamia siirtymisiä ja pysähdyksiä ja peruutuksia. Siirtymiset alaspäin tuli vähitellen paremmiksi, kun aluksi ne olivat jopa liian töksähtäviä, koska hevonen oli niin "särmikäs". Mun piti siis olla kädellä pehmeämpi ja antaa hevosen liukua käyntiin tai pysähdykseen. Peruutukset nyt oli mitä oli, niitä en jaksanut erityisemmin hioa. Ravissa uraa pitkin Bono oli kuitenkin superkiva ja sain lyhentää tosissani ohjaa ja nostaa käsiä vähitellen eteen- ja ylöspäin. Bonosta tuli ihanan kevyt ja reagoiva kädelle, eikä sellainen vahva, mitä se oikeastaan yleisesti ottaen on. Mua ei itteäni haittaa, että hevonen on vähän vahva, mutta onhan se toki parempi, että se on kevyt. Bonosta tuli vielä sillä tavalla kevyt, että se pysyi avuilla, vaikka välillä tulikin lipsahduksia.

Oli siis ihan mukava tunti, vaikka välillä mun pitikin muistutella itselleni "sä vihaat tätä hevosta, sä oot sille vihanen", jotta sain sen liikkumaan. Vähän aggressiivisuutta tarvitsee tuon hevosen ratsastamiseen! :D En siis tarkoittanut tuota mitenkään negatiivisesti, vaan lähinnä tarvitsen vaan vähän motivaatiota rohkeasti ratsastamiseen ja tällainen mielensisäinen psyykkaus toimii hyvin! Kädetkin pysyi jopa lähes entiseen malliin paikoillaan, wohoo ! Paljon siis iloittavaa tuosta tunnista. :)

Ajattelin alunperin laittaa ihan normiäänillä, joten saa kuunnella niilläkin, mut lisäsin nyt tähän kuitenkin musiikin, jos haluaa mielummin kuunnella sitä :D