TUNTSARIT - perjantai

Noniin, nyt on palattu kotiin Takkulasta, Lahdesta ja ihan hyvillä mielin! Ajattelin kirjoittaa vaan näistä omista radoista, jotain satunnaisia muita juttuja saattaa eksyä mukaan. :D Kaikki ei varmaan oo ihan perillä, että ketä kaikkia tuolla oli mukana ja mitä luokkia ne meni, joten kerrataanpa: Silver meni ponikoulu & sennuesteet, Desperado (tallin yksi villeistä, superhienoista uutukaisista) meni sennukoulu & -este, Rasmus juniorikoulu, yli 40-vuotiaiden koulu & sennueste, Victor junnukoulu & sennueste. Mutta niin, perjantainahan oli kaikkien koulukarsinnat (+ yksi finaali) ja itse sain jännittää kokonaiset kolme rataa ennen omaani. Muilla sujui hyvin, Desperado vähän villiintyi laukoissa, mutta muuten tosi hienosti! Desperado on ihan megavaikee ja sen ratsastaja hoiti kyllä homman hyvin kotiin. Silver oli reippaammalla päällä ja meni ihan mukavasti, Teresa varmasti itse kertonee tarkemmin! Rasmuksella edellisellä ratsastajalla meni tosi kivasti, olihan kyseessä viime vuoden voittaja. ;)

Omalle radalle menin ihan hyvin mielin, Rasmus on aika varma hevonen, vaikken sillä ollutkaan yhtään rataa mennyt. Verkkakentällä ei pystynyt yhtään ratsastamaan, koska a) se pöllysi ihan viimestä päivää ja sinne oli tukehtua, kun hiekkaa tunkeutui silmiin ja korviin ja nenään ja suuhun ja b) siellä oli hirveä sählinki ja sekä muut, että minä ratsastettiin vaan toistemme päälle ja eteen ja alle ja kaikkea. Verkkasin siellä tosi lyhyesti vaan askellajit läpi ja sitten kisakentän taakse tekemään parempaa verkkaa. Siellä tein paljon mm. lisäyksiä ja siirtymisiä muutenkin. Just ennen mun rataa kaikki lisäykset meni ihan huonosti ja jouduin viimeseen asti niitä tekemään ja jäi takin laittaminen viime tippaan! Sitten vaan äkkiä radalle pyörimään.

Alkuvihellys ja ei kun matkaan. Keskiravit - ei lähtenyt sitten ollenkaan. Mutta ehdottomasti parempi se, kuin ne kaikki rikot, jotka verkassa tuli! Voltista tuli pikkasen ehkä iso, eikä toisessakaan keskiravissa heppa lähteny mihinkään mun potkimisesta huolimatta. Voltti ja kolmikaarinen - ok, hevonen matelee. Lävistäjä, kolme askelta käyntiä - tuli vähän liian vähän askelia, muuten hyvä. Keskikäynti - hyvä, pääsin hengähtämään (olin ihan kuolemanväsynyt tuolla selässä, semmonen urheilusuoritus kyllä että huhhuh. Ehkä ne viiden tunnin yöunetkaan eivät auttaneet asiaa). Laukannostoon heppa meinaa kiirehtiä, itse nosto on ehkä vähän löysä. Voltti - ok, taas potkin sitä eteenpäin ihan viimestä päivää. Keskilaukka - hmm, ei ihan lähe, mutta ehkä se vähän eroaa. Siirtyminen raviin muuttuukin siirtymiseksi käyntiin, mutta nopeasti vaan eteenpäin. Pysähdys ja peruutus - ei tasan, peruutus jää vaatimattomaksi. Laukannostossa Rasmus meinaa lähteä menemään omia reittejään sisälle, mutta nostaa kuitenkin. Voltti levähtää isoksi ja taas on hidas tempo. Keskilaukka jää taas vähän laiskaksi, mutta ei sitä parempaankaan olisi pystynyt tuossa kuumuudessa ja väsymyksen tilassa. Lopputervehdykseen ja virnistykset perään. Radasta selvitty kunnialla!

Radan jälkeen ainoa asia, joka mulla oli mielessä, oli se että mä potkin sitä ihan koko radan. Välillä olin sillein "vois ehkä vähän rauhottaa jalkaa. Njääh, ei se mee muuten eteenpäin, jatketaan potkimista". Muu porukka oli kuitenkin sitä mieltä, että ei ne edes huomannut semmosta. Sitä se kuitenkin oli! Joskus myöhemmin tuli mun tulokset ja sain 65%, mitä ihmettä?! En oo varmaan kahteen vuoteen saanut yhtä hyvää tulosta... :D Superhieno Rasmus! ♥ En muista paperista oikeestaan muuta, kun että ravin tahti oli tasanen. Haha, sitähän se tosiaan on! Lopullinen sijoitus mulla oli 6/23, eli viimeinen sijoittunut. Finaaliin jatkui siis matka, mitä tää on? En olisi ikinä uskonut pääseväni finaaliin ja joutuvani menemään ensimmäisen A:n, hui. Tämä oli kuitenkin jo voitto itsessään, joten en siitä finaalista niin paljoa stressannut. Oman luokan jälkeen stressasin vielä Victorin suorituksen, joka suju hyvin! Victorista olimme vähän pelänneet, että se saisi tuolla jonkun kohtauksen, mutta se oli itse asiassa kaikkein rauhallisin ja radalla meni ihan yhtä hienosti. :) Siinä olikin sitten vihdoin päivän ratsastukset (ja jännittämiset) purkissa!